Juna tulee juuri silloin kun pitää ja jos ei tule, niin siitä tulee tieto. Tämä on Emmanuelin mielestä suorastaan uskomatonta ja hän sanookin monesti miettineensä, että ehkä juuri siitä syystä kaikki asiat ovat niin järjestyksessä ja ne myös toimivat hyvin.
”Kokkolassa on rauhallista ja hiljaista, se on kivaa. Välillä, kun menen Helsinkiin, tulee mieleen ajatus, että kauhea hässäkkä. No, ei toki samanlainen, missä olen elänyt Lagosissa. Meillä on sieltä tulleiden kesken tapana sanoa, että Lagos on helvetin jälkeen seuraava. Siellä on kaaos. Helsinki on pientä siihen verrattuna. Toki nyt, kun on tottunut Kokkolaan, niin Helsinkikin tuntuu hullunmyllyltä. Kokkolassa on hyvä olla.”
Erilaisia kohtaamisia
Emmanuelin veli oli kertonut jo etukäteen erilaisista tavoista, joita täällä on Nigeriaan verrattuna. Hän oli kertonut muun muassa siitä, ettei Suomessa ole tapana jutella ihmisille, joita ei tunne. Nigerialainen kulttuuri on täysin vastakohta, sillä siellä puhutaan kaikille ja joka paikassa sekä kysellään paljon, erityisesti silloin, jos toinen ihminen tulee jostakin muualta. Tämän syyn takia hän koki aluksi jopa oudoksi sen, etteivät ihmiset puhu toisilleen esimerkiksi hississä ja lenkkipolulla.
Nigeriassa esimerkiksi opettajille ja vanhemmille ihmisille puhutaan hyvin muodollisesti ja sinuttelua pidetään epäkunnioittavana. Hänet yllätti se, että esimerkiksi opettajaa kutsutaan tuttavallisesti etunimellä, mikä on ollut hänelle hieman vaikeaa oppia ja vielä näin monen vuoden jälkeenkään sinutteluun ei ole ollut helppoa oppia.
Emmanuelin kokemuksen mukaan Suomalaiset ovat aluksi hieman etäisiä ja tutustuminen vie jonkin aikaa. Mutta hän toteaa, että sitten, kun alkuvaihe on ylitetty ja ”jää rikottu”, niin alkaa tapahtua. Hänen mielestään Suomalaiset ovat hyvin lämpimiä ihmisiä ja kun olet kerran tutustunut, niin se on sitten todellista ystävyyttä. Hän kertoo myös oppineensa sen, että mikäli jotakin sanotaan, niin sitä myös tarkoitetaan. Kerran ystävä, aina ystävä.
Rakkautta, oma koti ja töitä
Emmanuelin saadessa opiskelut päätökseen, hänen vaimonsa Nigeriasta muutti Kokkolaan. He perustivat perheen ja nyt perheeseen kuuluu myös kaksi lasta. Hän sanoo kaiken olevan hyvin ja perusasioiden olevan kunnossa. Perheessä on rakkautta, heillä on oma koti ja töitä. Tällä hetkellä Emmanuel työskentelee hitsaajana, joka takaa perheen toimeentulon. Hitsaajan työn ohella hän tekee ohjelmistoinsinöörin koulutusta vastaavia töitä tanskalaiselle yritykselle, sillä vastaavaa vakituista työtä hän ei ole vielä yrityksistä huolimatta saanut Kokkolasta.
Tasa-arvoinen yhteiskunta saa Emmanuelilta kiitosta
Emmanuel arvostaa Suomen tarjoamaa perusturvaa, esimerkiksi sairaanhoitoa, Nigeriassa perusterveydenhuolto ei ollut mitenkään itsestäänselvyys.
”Mieleeni on jäänyt alkuaikojen terveyskeskuskäynti. Minä odotin aulatilassa vuoroani lääkärin vastaanotolle, jossa istui minun lisäkseni erittäin hyvin pukeutunut herrasmies. Olin aika ihmeissäni, kun minut kutsuttiin ensin lääkärin vastaanotolle ja tuo herrasmies jäi sinne odottamaan vuoroaan. Tämän lisäksi minut yllätti se, että yksi ja sama lääkäri hoiti meidät molemmat! Se oli suorastaan epätodellista. Silloin ymmärsin konkreettisesti täällä vallitsevan tasa-arvon, tämä herrasmies ja minä olimme siinä tilanteessa ihan yhtä arvokkaita ihmisinä. Tullessani ulos näin tämän hyvin pukeutuneen miehen lähtevän pois polkupyörällä ja minulle kerrottiin hänen olevan erittäin tärkeässä asemassa oleva kuntapäättäjä. En voinut uskoa todeksi sitä, että tuo tärkeä mies meni vastaanotolle minun jälkeeni, meidät hoiti sama lääkäri ja sitten tämä tärkeä mies kulkee polkupyörällä. Nigeriassa tämä ei yksinkertaisesti voisi olla mahdollista. Siellä noin tärkeä mies olisi mennyt yksityiselle lääkäriasemalle autonkuljettajan kyydissä, eikä hän varmastikaan olisi joutunut odottamaan vuoroaan.”
Emmanuel sanoo joskus pohtineensa sitä, että miten elämä täällä voi olla niin erilaista. Nigeriassa on paljon arvokkaita luonnonvaroja, kuten öljyä, litiumia ja kultaa. Tästä huolimatta hänen mielestään suurimmalla osalla siellä olevista ihmisistä ei ole juuri mitään. Suomessa ei ole öljyä tai yhtä valtavia luonnonvaroja ja silti hänen mielestään täällä kaikkea. Emmanuel sanoo huomanneensa, että Suomessa kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja kaikilla on ihan samat oikeudet.
