Hyppää sisältöön

Oksana kertoo, ettei hän oikeastaan koskaan ollut ajatellut muuttavansa ulkomaille asumaan. Toisin kuitenkin kävi. Hänen aviomiehensä oli työskennellyt useampana vuonna Suomessa marjojen poimijana ja syksyllä 2022 häneltä kysyttiin kiinnostusta työskennellä Suomessa vakituisesti. He kokivat tarjouksen olevan sen verran mielenkiintoinen, että siihen kannatti tarttua ja niinpä koko perhe suuntasi kohti Kokkolaa.

Oksana kertoo, ettei koko ajatus muuttamisesta tuntunut alkuun kovinkaan hyvältä idealta, mutta heidän harkittuaan asiaa, Oksanakin päätti lopulta taipua muuton kannalla. Hän sanoo heidän suunnitelleen säästämistä niin, että jonakin päivänä heillä olisi mahdollisuus ostaa Ukrainasta oma talo.

Kokkolaan oli helppo tulla

Oksana sanoo asettumisen ja kotoutumisen Kokkolaan helpottuneen merkittävästi täällä olevan ukrainalaisen yhteisön avulla, jonka kautta he ovat saaneet apua useisiin käytännön asioihin. Alkuvaiheen asuminenkin järjestyi heidän avullaan, sillä oman asunnon löytymiseen meni muutama kuukausi. Oksana kertoo kokeneensa Kokkolaan asettumisen varsin helpoksi. Hänen mielestään erot ukrainalaisten ja suomalaisten välillä ovat lopulta hyvinkin pieniä. Kulttuurit ja elämäntavat ovat hänen mielestään hyvin lähellä toisiaan. Ilmastokin on hyvin samankaltainen.

 

“Suomalaiset ja ukrainalaiset ovat mielestäni melko samanlaisia, meillä on myös mukavat työnantajat, jotka kohtelevat meitä hyvin. Mielestäni meidän on ollut aika helppoa asettua tänne. Täällä on rauhallista ja hyvä tunnelma. Ihmiset menevät töihin ja tulevat kotiin. He voivat mennä rauhassa ja kenenkään ei tarvitse pelätä. Tunnen hetkittäin suurta syyllisyyttä siitä, että olen täällä ja meidän perheemme, pikkuveljeni sekä kaikki ukrainalaiset kärsivät siellä sodan keskellä.”

Oksana Nedoviz

Welcome Officesta on ollut iso apu

Oksana kertoo nähneensä Welcome Officen mainoksen, jossa kehotettiin ottamaan yhteyttä, jos tarvitsee tietoa, ohjeita tai apua työtä tai opiskelua varten. Eräänä päivänä Kokkolan keskustassa asioidessaan hän päätti mennä käymään paikan päällä kysymässä neuvoja ja apua. Welcome Officesta neuvottiin, että ihan ensimmäisenä kannattaa alkaa opiskella suomea. Oksana otti neuvosta vaarin ja aloitti intensiivisen neljän kuukauden pituisen suomen kielen opiskelun. Neljän kuukauden opiskelujen jälkeen hän koki osaavansa suomea jo sen verran, että oli aika käydä uudemman kerran kysymässä neuvoja Welcome Officesta. Asiat menivätkin jopa paremmin, kuin hän osasi odottaa, sillä tämän reissun ansiosta hänelle järjestyi töitä koulunkäynninohjaajana. Oksana sanoo olevansa todella kiitollinen hyvistä neuvoista ja kaikesta siitä avusta, jota Welcome Office on hänelle tarjonnut.

Huoli läheisistä

Oksana vakavoituu muistelleessaan helmikuuta, jolloin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Hän kertoo ajatelleensa juuri oman sukupolvensa olevan se, joka muuttaa Ukrainaa ja joka veisi asioita koko ajan parempaan suuntaan, mutta se onkin hänen sukupolvensa, joka joutuu sotimaan. Oksana sanoo luonnollisestikin miettineensä useasti sitä, miten erilaisessa tilanteessa hän olisi nyt, mikäli eivät olisikaan tehneet päätöstä muuttaa Kokkolaan. Heidän perheensä asuvat maaseudulla, jossa erityisesti oma puutarha on tarjonnut mahdollisuuden kasvattaa itse ruokaa. Hän sanoo yrittävänsä pitää yhteyttä perheisiinsä niin paljon kuin se vaan tässä tilanteessa suinkin on mahdollista ja huolen olevan läsnä käytännössä ihan joka hetki.

Koulunkäyntiavustajana voin auttaa ukrainalaisia

Hänen työnsä koulunkäyntiavustajana on avustaa ukrainalaisia lapsia. Oksana kertoo suurimman osan tänne tulleiden lasten olevan Länsi-Ukrainasta – pahimman sodan keskeltä, jossa lapset ovat nähneet omin silmin sotaa ja asioita, joita yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua kokemaan. Hän kertoo piirtämisen olevan lapselle tapa kertoa kokemuksistaan ja pyytävänsä aina ensimmäiseksi heitä piirtämään se, mitä heillä on sydämessään. Oksana liikuttuu voimakkaasti ja kertoo moniesn heistä piirtävän rikkinäisen sydämen ja lähes kaikki lapset piirtävät Ukrainan.

”Teen kaikkeni, jotta voisin auttaa tänne paenneita ukrainalaisia mahdollisimman paljon. Olen iloinen, kun minusta on apua kommunikoinnissa, sillä ukrainalaiset eivät useinkaan puhu englantia. Olen käynnistänyt myös suomen kielen kurssin. Koen todella tärkeäksi sen, että voin tehdä Ukrainan ja ukrainalaisten hyväksi täältä käsin niin paljon kuin mahdollista.”